Mäntyankeroinen (Bursaphelenchus xylophilus)
Oireet
Männyt kuolevat nopeasti. Pihkaneritys tyrehtyy. Latvukset tulevat
punaruskeiksi.

*Koska tämä mäntyankeroinenKIN tuntuu olevan ydinhallintomme määritelyssä
100% TABU on aihetta toki syytä pitää jatkuvasti esillä. Samoin kuin
maailmanlaajuinen tritiumsadevesilammikkoihinsa kuolevien matelijoiden ja
sammakoiden hätätilajulistukset ja muut vastaavat säteilyn mehiläistapot
toki! Näin tällaisen ilmon poistetun nettihausta:"Suomessa metsätaloutta
uhkaa eniten mäntyankeroinen, joka on luokiteltu vaaralliseksi ...
Mäntyankeroisen leviämisen riski Suomeen on varsin todellinen, ...!"

*Aika hurjaa tekstiä muuten, vai mitä ja SUPO/IAEA mitä ilmeisemmin kielsi
noin kaikenkertovan materiaalin julkaisun? .. .. No yhtä kaiki herättää HETI
epäilyksiä virannomaistemme ja ydinhallinnon mitä hämärimmistä
syy-yhteyskytköksistä!

Tuhonaiheuttaja

Tuskin paljain silmin erottuva nematodi eli sukkulamato (alle 1 mm).

Mäntyankeroinen on hyvin pieni, aikusena alle 1 mm pitkä, läpikuultava
sukkulamato. Ennen aikuistumista on neljä toukkamaista kehitysastetta,
elelevät pääasiassa mäntyjen pihkatiehyeissä. Lisääntyminen
optimioloissa on hyvin vilkasta ja saastunut puu kuolee nopeasti.
Mäntyankeroinen voi levitä kuolevaan puuhun

*Äärimmäisen tärkeä ydinkytkös. Kun jo viime kesänä ilmoitettiin mm. Ranskan
metsien kuolevan kesäisin enemmän kuin kasvavan säteilyn tuhottua
metsänpohmjien ionitasapainot on pöytä jo katettu Portugalista, Siperiasta
vääjäämättä lähestyville mäntyankeroisille. Kiitos ydinvoimateollisuutemme
kasvien luontainen vastustus on nyt nollissa, pon apetiit!

lisääntymään tulleiden
hyönteisten välityksellä. Mäntyankeroisen arvellaan olevan kotoisin
Pohjois-Amerikasta, jossa mäntylajit ovat kehittyneet melko
vastustuskykyisiksi. Kotoinen mäntymme on herkkä mäntyankeroiselle.

*Bulseye! Mihin siis tarvitaan jatkossa ydinsähköämme, jota suunnitellaan jo
härskisti 60v periodeille?Ei siis mikään ihme, että ydinherroillamme on
kiirus ydinmmyllyineen, ennen kun kansa tajuaa ydinjymäytyksen suuruudet.
nou metasää, ja ei tarvetta ydinvoimalle, tämä setti muuten pitää ja toimii!

Mäntyankeroinen on hyvin vaarallinen tuholainen ja aiheuttaa vahinkoa
etenkin levittyään alueille, missä mäntylajit eivät ole ehtineet kehittää
vastustuskykyä, kuten Japanissa ja Kiinassa. Euroopassa laji on tavattu
Portugalista. Suomessa lajia ei ole havaittu luonnossa, mutta saastuneilta
alueilta tulleessa puutavarassa ja pakkausmateriaalissa sitä on tavattu.

*Itse asiassa jo 40 invaasiota (-08). Ja lisää tulee kunnes metsämme menee.
Ydinalamme tietää tämän jo NYT!

Kehitys
Lisääntyminen optimioloissa (25 - 30 °C) on hyvin nopeata ja kehitys munasta
aikuiseksi kestää vain kolmisen vuorokautta. Ankeroinen vaatii suhteellisen
korkeata lämpötilaa (yli 20°C) voidakseen kehittyä, mutta kykenee säilymään
hengissä useita kuukausia -17 °C lämpötilassa.

*Lokoisaa ruoka-apetta Suomessa silmän kantamattomiin ankeroismadoille. Ja
vauhti leviämistarpeelle on toki silmitön. Mihin tarvitsemme ydinvoimaa
pian, tai edes NYT? Ehkä ydinvoiman voisi valjastaa nykyisen 70% meren
kiehutuksensa lisäksi 100% energian haaskaamisiin ja pelkiksi
kampamaneettikasvattamoiksi läpi vuoden!) Jaa niin 05.06.-08 YLE kauhisteli,
että kasvihuonekaasuja tulee eniten kuin kansa viemäröi litroittain kuumaa
käsienpesuvettä ja kummuttaa sitten Itämerestä metaanit, typpioksiduulit ja
ties mitkä hiilipäästöt.

*Toki ydinvoimaloittemme tuhansien ja tuhansien ja tuhansien megawattien
lauhdekumpuamisista ydintyyliin taas 100% vaiettiin? Miksi ihmeessä ei
totuus kelpaa. Ydinvoima esim. TVO:n lauhteissa kun todistetusti tuottaa
kummuttaen metaanisedimenttikerrostumia Itämerestä tauotta jo näillä
kahdella voimalallaan 5 000MW hiilipolton edestä! Miksei näitä tutkita
julkisuuteen? Ai niin, kun "-08 alkuun hämäräperäisesti" Ilmatieteenlaitos
lopetti koko Suomen keskeisimmät merentutkimuslaitoksen arandoinnit
ydinlauhdevesissä, kun alkoi ydinkytkösluu paistaa!!

Leviäminen
Vaikka ankeroiset voivat säilyä hengissä kuolleella puulla vuosikausia,
tarvitsevat ne siirtäjäeliön eli vektorin kuljettamaan ne uuteen
lisääntymispaikkaan lähistön terveisiin mäntyihin. Vektoreina toimivat
sellaiset hyönteiset, jotka iskeytyvät lisääntymään kuoleviin puihin ja
kaivautuvat puuaineeseen, näin ankeroiset voivat niihin tunkeutua. Lisäksi
hyönteisten täytyy aikuistuttuaan käydä nakertamassa terveiden mäntyjen
vuosikasvaimia, oksia, runkoa tai juuria, jotta ankeroiset pääsisivät uuden
puun solukoihin. Mahdollisia vektoreita Suomessa ovat pääasiassa
Monochamus-suvun sarvijäärät: suutari ja ranskanräätäli, mutta muidenkin
hyönteisten arvellaan voivan toimia satunnaisesti vektoreina.

Tuhokohteet
Mäntyankeroisen tuhoja on esiintynyt kotoisilta puulajeilta vain männyllä,
joka on varsin altis tuhoille. Muualla maailmassa ankeroisen on todettu
tuhonneen erityisesti sylvestris-ryhmän mäntyjä: punamäntyjä (Pinus
resinosa), japaninmustamäntyjä (P. thunbergii), japaninpunamäntyjä (P.
densiflora) ja P. luchuensis -mäntyjä. Lisäksi se on todettu lukuisilta
mänty-, kuusi- ja muilta havupuulajeilta.

Tuhon eteneminen
Suotuisten olosuhteiden vallitessa mäntyankeroisten määrä
kymmentuhatkertaistuu parin viikon aikana.

*On siinä ydinaavikoituvasa Suomessamme kohta rapinaa salomaillamme!

Uusien puiden valtaamiseen se
pystyy kuitenkin vain tietyssä elinkiertonsa vaiheessa (ns. kestotoukka).
Lisäksi se vaatii levitäkseen siirtäjäeliön, jona toimii useimmiten jokin
Monochamus-suvun jäärä. Ankeroisten lisääntymistä suosii kuiva ja lämmin
kesä.

Vaikutus puuhun
Mäntyankeroiset tukkivat lisääntyessään puun tiehyet. Ne valtaavat
saastuttamansa puun kokonaan siirtyessään puun sisällä pihkatiehyeiden
kautta niin oksiin, runkoon kuin juuristoonkin. Ankeroisten aiheuttaman,
usein nopean, puiden kuolemisen syytä ei aivan tarkkaan vielä tiedetä.
Vektorien mukana kulkeutuu usein myös sienitauteja ja pihkanerityksen
heikentyessä puut altistuvat monille muille tuhoeliöille. Lakastuminen
saattaakin olla seurausta useiden eri tekijöiden yhteisvaikutuksesta.

Elinkierto
Vektorit

Ankeroisten tunnistaminen on vaikeata koska kuolevassa ja kuolleessa puussa
suorastaan kuhisee erilaisia ankeroisia.

Vahingot metsätaloudessa
Mäntyankeroisesiintymät vaativat aina välittömiä toimia. Mäntyankeroinen
pystyy lisääntymään ja tappamaan puita nopeasti. Ankeroinen tappaa Japanissa
vuosittain miljoonia kuutiometrejä puuta.

*90% metsästään katosi muutamissa vuosissa Siperian pakkasista ja tuulista
huolimatta läpi maan.

Tuhoriskin arviointi
Sääolot, ainakin Etelä-Suomessa, mahdollistavat mäntyankeroisen
lisääntymisen ja kotoinen mäntymme on todettu alttiiksi ankeroiselle. Vaara
mäntyankeroisen leviämiselle Suomeen on melko suuri,

*Saivartelua, koska leviäminen on SELVIÖ!

koska kaikkia
puutavaraeriä ja pakkausmateriaaleja saastuneilta alueilta ei pystytä
tarkastamaan. Lisäksi on mahdollista, että Aasiasta peräisin olevan
puutavaran mukana kulkeutuvat ankeroiset pääsisivät vakiintumaan
lähialueille. Lämmin ilma ja kuivuus altistavat puita.

*Ankeroinen trodellisuudessa lähestyy Suomea jo kahdelta maayhteydeltä
ongelmitta. Metsäteollisuus ja ydinala ankeroinen tulee, oletteko valmiina
pysäyttämään koneenne!?***

Torjuntamenetelmät
Tehokasta keinoa ankeroisen torjumiseksi ei ole toistaiseksi pystytty
kehittämään.

*Osuma ja upotus! Miksi haaskata ydintekniikkaan, jolle ei ole edes jatkossa
TARVETTA!!

Toimivimmaksi on osoittautunut vektorihyönteisten hävittäminen
ja saastuneiden puiden polttaminen ennenkuin vektorit poistuvat niistä.
Suomessa tiukat tuontipuurajoitukset ovat paras keino leviämisen
estämiseksi. Tuontipuu saastuneilta alueilta tulee olla kuumakäsiteltyä 56°C
30 minuutin ajan siten, että käsittely ulottuu puun keskustaan asti.

Mäntyankeroinen on Euroopan ja Välimeren Kasvinsuojelujärjestön
karanteenilistoilla (European and Mediterranean Plant Protection
Organization, EPPO). Lisäksi EU:lla on säännökset sen leviämisen
ehkäisemiseksi. Mikäli epäillään mäntyankeroisen levinneen metsään, on syytä
ottaa yhteyttä Kasvintuotannon tarkastuskeskukseen, missä asia pystytään
varmistamaan.

Teksti: Kuvat: Lähteet:
Pouttu, A.
Tomminen, J. Tomminen, J.
Kyushu Research Center
EPPO
Pouttu, A. Tomminen, J. ja Nuorteva, M. (1987)
EU:n lainsäädäntö
05.08.2003 / APou